sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Tuulispää

Moikka ja hyvää syksyn alkua kaikille! Navettaharjoittelu tuli ja meni, enkä oikeastaan jaksa sitä enää muistella. Nyt puhaltaa uudet tuulet, nimittäin aloitin viikko sitten työssäoppimisen Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä! Mahtava paikka, mahtavia ihmisiä ja ihania eläimiä. Viikkoon ei ole mahtunut yhtäkään tylsää päivää ja kaikenlaista on ehtinyt sattua ja tapahtua.

Tuulispään uusin asukas on seitsemän viikon ikäinen sonnivasikka Lauri, joka muutti Tuulispäähän viikko sitten lauantaina. Lauri pelastettiin maitotilalta, mistä se olisi (noin 1,5 vuoden iässä) lähetetty teurastamolle. Vaikka Lauri menetti emonsa, on se todella onnekas saadessaan loppuelämän kodin Tuulispäästä, missä sillä on myös lajitovereiden seuraa. 

Late on ihanan eloisa, utelias nuori vasikka, joka tykkää juoksennella ympäri pihaa pukitellen ja pomppien. Se ihmettelee, haistelee ja maistelee kaikkea uutta. Late mielellään tutustuisi muihinkin eläimiin, mutta sen harmiksi kanat, kukot, sorsat ja lampaat juoksevat sitä pakoon. Onneksi Nunnu ja Jennifer ovat ottaneet Laten hyvin vastaan. Kauheaa ajatella, että kaikki tämä olisi jäänyt siltä kokematta, ja miljardeilta muilta eläintuotannon uhreilta jääkin.


Takana vasemmalla Jennifer, oikealla Nunnu



Late olisi kovasti halunnut tutustua Riki-sorsaan
Jennifer ja Late ovat kyllä niin samannäköiset! Molemmat ovat ayrshire-rotua

  
Torstaina oli Latella jännittävä päivä, kun se kastroitiin ja samalla nupoutettiin. Eläinlääkäri sanoi, että kun Late muutenkin nukutetaan kastraatiota varten, niin samalla olisi kätevää ja helppoa tehdä nupoutus, sillä Laten kasvaessa terävät sarvet olisivat vaaraksi eläimille ja ihmisille. Operaatio tehtiin karsinassa, mihin Late meni pitkälleen kun nukutusaine alkoi vaikuttaa. Latelle laitettiin sarvien alueelle myös puudutukset. Eläinlääkäri laittoi polttokolvin kuumenemaan, ja pian alkoi sarvenaiheiden ja niitä ympäröivän ihon polttaminen. Haju oli sietämätön, palaneen ihon käry ja musta savu tunki sieraimiin. Vaikka Late oli nukutuksessa, siitä huomasi, että sen hengitys nopeutui ja silmät liikkuivat vähäsen. Eläinlääkäri sanoi, että se on ihan normaalia, ja jos nukutus olisi vielä syvempää niin luultavasti hengityskin pysähtyisi. Ihan kauheaa sitä oli katsella. Vielä kauheampaa on ajatella, että Suomessakin joka päivä monet vasikat joutuvat kokemaan saman operaation ILMAN mitään nukutuksia, kivunlievityksiä tai puudutuksia. Ja edelleenkin vain, koska ihmiset haluavat toisen lajin lapselle tarkoitettua ravintoa juotavakseen ja kuolleen eläimen kudoksia syötäväkseen. Jep.

Nupoutuksen jälkeen eläinlääkäri suoritti kastraation ja antoi Latelle herätyspiikin. Pian Late jo virkosikin, ja muutaman tunnin kuluttua se oli tavalliseen tapaansa pihalla kirmailemassa. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Late heräilee. Onneksi sillä oli mahtavat tukijoukot vierellä koko operaation ajan ja sen jälkeen.


Tuulispäässä päivän töihin kuuluu siis vakiona eläinten (ja ihmisten) ruokintaa, pihojen ja karsinoiden siivousta, Laten juottoa, chillailua, hengailua, eläinten rapsuttelua ja sen sellaista. Silloin tällöin houkutellaan Osku-villisika takaisin pihaan kun se on lähtenyt etsimään omenoita aidan toiselta puolelta. :D Koiria ja hevosia olen myös päässyt ulkoiluttamaan. Aivan huippuviikko on ollut. Ensi viikon vietän syyslomaa, ja sen jälkeen taas seuraavat viisi viikkoa Tuulispäässä. Jos vapaaehtoistyö eläinten parissa kiinnostaa niin voin kyllä ehdottomasti suositella Tuulispäätä! Lisätietoa saa sähköpostitse: http://www.tuulispaa.org/ota-yhteytta/

Huomenna äidinkielen esseekoetta kirjoittamaan ja ensi viikonloppuna takaisin Tuulispäähän, ja yritän sitten kirjoitella kuulumisia tasaisin väliajoin. Tästä postauksesta tuli nyt hieman Late-painoitteinen, mutta paljon on vielä mielessä mistä haluan kirjoittaa. :)



Täällä kaikki saavat nauttia elämästä


2 kommenttia: