perjantai 31. tammikuuta 2014

Avoimien ovien päivä

Tänään perjantaina 31.1.2014 oli Ahlmanin ammattiopiston avoimien ovien päivä. Koulullemme tuli ryhmiä pääosin peruskouluista tutustumaan Ahlmanin eri koulutusaloihin. Jokaisen alan opiskelijat pitivät opastettuja tutustumiskierroksia oman alansa oppimisympäristöihin, niin myös me eläintenhoitajaopiskelijat. Esittelimme ryhmille koulumme tallin ja navetan eläimineen ja kerroimme vähän mitä opintoihimme on tähän mennessä kuulunut.

Päivä sujui muuten ihan leppoisasti, paitsi että saappaani katosivat mystisesti. Lisäksi sain kuulla, että koulumme suomenlammas Valma aiotaan pistää teuraaksi, koska sen vatsanpeitteet ovat revenneet, eikä sitä voi laittaa enää tiineeksi. Ei Valmaa saa tappaa, se on niin ihana lammas :(



Valma <3

Valman maha roikkuu, koska vatsanpeitteet ovat revenneet

Lampaat ovat uteliaita. Nämä ovat rodultaan kainuunharmaksia

 
Valman pieni karitsa :)
Päivän ollessa jo lopuillaan päätin mennä moikkaamaan vasikoita. Lopputuloksena työvaatteeni olivat täynnä vasikankuolaa.
 
Työhousut maistuvat ilmeisesti hyvältä

Kylki kyljessä on lämmin

Tämä vasikka syntyi vasen silmä sokeana

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Näyttöjä ja navettavuoroja


Tänään ajattelin kirjoitella vähän asioista mitä olen tämän syksyn aikana oppinut. Jokainen eläintenhoitajaopiskelija suorittaa ensimmäisen vuoden aikana noin 200 tuntia navettavuoroja Ahlmanin opetusmaatilalla. Syyslukukauden aikana olen suorittanut 3 navettavuoroa, mikä tarkoittaa noin 100 tuntia navettatyöskentelyä. Tuona aikana olen oppinut lypsämään lehmiä ja vuohia, käyttämään rehunjakokonetta Varmoliftiä sekä Avant -etukuormaajaa. Rehujen jako oli alussa todella hidasta ja koneiden käsittely oli hankalaa, mutta olen harjaantunut siinä melko paljon syksyn aikana. Myös lypsäminen käy minulta nykyään nopeammin kuin alussa, mutta oman tekniikan löytämiseen tarvitsen vielä vähän harjoittelua. Mieleenpainuvin hetki navetalla oli, kun 2. syyskuuta Itikka-lehmä poiki vasikan, jonka nimesimme Kihoksi. Kun Kiho kasvaa, se tulee korvaamaan Ahlmanin navetan entisen astutussonnin Vilin, joka teurastettiin pian Kihon syntymän jälkeen ja siitä tehtiin ruokaa Ahlmanin ammattiopiston oppilaille. Vili oli Kihon isä.

Itikka-lehmä ja vastasyntynyt sonnivasikka Kiho
 
Vuohia lypsyasemalla

Syksyn aikan olen myös harjoitellut traktorilla ajamista, mistä oli näyttö viimeisellä viikolla ennen joululomaa. Minun piti ajaa traktorilla peräkärryn eteen, ottaa se kyytiin, tehdä pihalla pieni lenkki, ja sitten peruuttaa peräkärry takaisin paikalleen. Traktorilla ajaminen on melko helppoa, mutta kärryn kanssa peruuttaminen on hankalaa. Asteikolla 1-3 arvosanani näytöstä oli 2.


Traktori ja peräkärry © Mirva Kontoniemi

Olemme syyslukukauden aikana myös tehneet pienimuotoisia rakennustöitä. Ensimmäinen työmme oli rakentaa ryhmissä pienoismallit pienkanalasta, joita esittelimme Ahlmanilla järjestetyssä Läheltä hyvää -tapahtumassa 21.9. Pienkanala on pieni kanala, jonka jokainen voi halutessaan perustaa omalle takapihalleen mikäli vain on tilaa. Esittelimme pienoismalleja ja jaoimme pieniä lehtisiä, missä oli lisätietoa pienkanalan vaatimuksista ja muusta sellaisesta.
 

Rakentamamme pienoismallikanala

 Myös rakentamisesta oli näyttö, missä saimme tehtäväksi ryhmissä rakentaa kuvan mukainen linnun ruokintapönttö. Siitä tuli mielestäni aika hieno, mutta minulla ei valitettavasti ole siitä kuvaa.


Mallikuva

Olen syksyn aikana oppinut ja nähnyt paljon uusia asioita. Lypsämisen harjoittelu on ollut henkisesti raskasta, kun tiedän, mikä hinta sillä lypsämälläni maidolla on. Ahlmanilla syntyi vähän aikaa sitten myös uusia tipuja, joista suurin osa kukoista tullaan tappamaan keväällä. Tämän työn hoidamme me oppilaat. Itse aion tietenkin kieltäytyä, ja toivoisin, että olisi jokin keino saada pelastettua ne. Toivoisin, että saisin pelastettua jokaisen eläimen, joka epäonnekseen on syntynyt tai päätynyt mille tahansa tuotantotilalle. Ihminen saa todella hyvin ravintonsa ilman minkäänlaisia eläinperäisiä aineita. Asiaan tarvitsee vain perehtyä.

Olisin mielelläni laittanut enemmänkin kuvia, mutta valitettavasti hukkasin kännykkäni ja melkein kaikki kuvat sen mukana. Vähän harmittaa. Mutta kunhan koulu nyt keväällä taas alkaa niin saan paljon lisää kuvia ja kokemuksia mistä tulen sitten taas kirjoittelemaan. Olisi mukavaa saada tälle blogille vähän lukijoita ja myös kommentit ovat aina tervetulleita. Toivotan hyvää tulevaa vuotta kaikille, muistakaa nauttia tästä hetkestä ja seuratkaa unelmianne :)