Yksikään päivä Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä ei ole samanlainen. Keksimme joka päivä jotain erilaista tekemistä eläimille, kuten ulkoilua, herkkujen etsintää ja leikkimistä. Kerron nyt vähän, mitä kaikkea eläinten kanssa touhusimme.
Päästimme puput pihan puutarhaan ulkoilemaan, mistä ne kyllä tykkäsivät. Puput juoksivat ympäri pihaa ja välillä pysähtyivät putsaamaan märkiä tassujaan. Vihreä ruoho maistui, mutta kylmyys ja märkyys ei tainnut olla niin mukavaa, ainakaan Emman ja Tellun mielestä. Olavi, Alex ja Amanda sen sijaan olisivat varmaan mielellään juosseet puutarhassa vaikka koko päivän.
 |
| Jennifer ihmettelee Alexia aidan takaa |
Seuraavana päivänä järjestimme isommillekin eläimille hauskaa tekemistä. Eläimet odottivat toisessa aitauksessa sen aikaa, kun Leonan kanssa piilotimme pihan täyteen erilaisia herkkuja kuten omenoita, porkkanoita, kuivattua leipää ja paprikanpalasia. Sidoimme niitä puihin, asettelimme aitojen päälle, ovenkahvoihin, kivien alle ja vähän kaikkialle. Varsinkin hevoset ihmettelivät aidan takaa, että mitä ihmettä nyt on tekeillä. Sitten päästimme hevoset, lampaat, lehmät ja vuohet pihaan. Kaikki juoksentelivat innoissaan herkkuja etsien. Toiset löysivät niitä helpommin, ja toisia piti hieman auttaa. Jokatapauksessa kaikilla oli hauskaa, niin ihmisillä kuin eläimilläkin!
 |
| Nunnua piti ensin vähän opastaa, mutta lopulta se leipä löytyi. |
Hevosia pyritään kävelyttämään mahdollisimman usein, mieluiten joka päivä. Silloin tällöin olemme vieneet hevosia myös juoksemaan vapaasti pelloilla, tosin jotkut jäävät mieluummin pellonreunalle syömään ruohoa. Hevosten kirmailua on ihanaa katsella, varsinkin kun ne saavat tehdä sen itse omasta tahdostaan, ilman ihmistä lyömässä raipalla tai epämääräisiä metallikappaleita suussa.
 |
| Tuisku |
Tuulispää sai lahjoituksena hevospallon. Lehmiä se kyllä kiinnosti enemmän kuin hevosia.
Päivää ennen kuin lähdin Tuulispäästä, sinne muuttivat kananeidit Pippuri, Urhea, Unelma, Lotta ja Ellu. He olivat olleet kesäkanoina, ja olisivat ilmeisesti joutuneet syödyksi, ellei Tuulispää olisi ottanut heitä suojiinsa. Nämä kanat on myös jalostettu munimaan noin yhden munan päivässä, mikä on noin 30-kertainen määrä alkuperäiseen viidakkokanaan verrattuna, joka munii 8-15 munaa vuodessa. Kanan keho ei kestä tällaista rasitusta kovin pitkään, eivätkä nykykanat siksi ole kovin pitkäikäisiä. Tuulispäässä he saavat kuitenkin toteuttaa lajilleen tyypillisiä käyttäytymistarpeita, siis elää oikeaa kanan elämää!
 |
| Unelma, utelias linssilude |
Kuuden viikon työssäoppimisjakson aikana ehdin kiintyä eläimiin ja Tuulispäähän sekä tutustua moniin uusiin ihmisiin. Haluan kiittää kaikkia, joiden kanssa sain työskennellä ja viettää aikaa! Jos luette tätä, tiedätte :)
Sain myös kunnian osallistua Tuulispään linnanjuhliin 6.1.2014. Tuulispäässä juhlimme yhteisen maailman puolesta ilman rajoja, jossa kaikki ovat samanvertaisia ♡ Tässä mä ja Tommi koreana linnanjuhlissa:
Tällaista tällä kertaa. Saa nähdä minne päädyn seuraavaksi työssäoppimaan! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti