Ensimmäiset kuvat ovat Ahlmanin lehmien laitumellelaskusta toukokuulta. Kuten arvata saattoi, eläimet olivat todella innoissaan päästessään pitkän talven paikallaanseisomisen jälkeen laitumelle juoksemaan ja leikkimään. Nyt kun kirjoitan tätä postausta, alkaa lehmiä jo lähestyä taas pitkä aika seinän tuijottamista pienissä parsissaan.
 |
| ©Mikko Penttilä (Kaikki ylläolevat kuvat) |
Heinäkuun 11. päivä oli Cow Appreciation Day, ja EVOLVE! Campaigns keräsi facebook-albumiinsa kuvia lehmistä ihmisten kanssa. Päätin osallistua ja kävin kaverini kanssa ottamassa kuvia laitumella, ja tässä niistä muutama. Seuraava teksti löytyy Cow Appreciation Week! -albumin kuvauksesta:
Since it's Cow Appreciation Week (July 7th-11th), to honour these majestic creatures many of you have sent us pics of yourselves with your cow friends. Thank you for helping us build this beautiful album of pictures! Friday July 11th is Cow Appreciation Day.
"Cows are amongst the gentlest of breathing creatures; none show more passionate tenderness to their young when deprived of them; and, in short, I am not ashamed to profess a deep love for these quiet creatures." ~Thomas de Quincey
 |
| ©Salla Santapukki (Neljä ylläolevaa kuvaa) |
Kaksi viimeistä kuvaa ovat minusta ja Almasta. Alma lähti teuraaksi pari viikkoa kuvien ottamisen jälkeen, koska sitä ei yrityksistä huolimatta saatu tiineeksi. Näin ollen Alma ei olisi tuottanut enää kauaa maitoa, eikä sen hengissä pitäminen olisi ollut enää rahallisesti kannattavaa. Tuon päivän aamuna kun menin navettavuoroon, näin Alman navetassa ja menin sen luokse. Tiesin, että se lähtee tänään, joten halusin hyvästellä sen, niin vaikealta ja väärältä kuin se tuntuikin. Meni ehkä 10-15 minuuttia kun kuulin eläinkuljetusauton ajavan pihaan. Navetan maatilamestari tuli navettaan, minä lähdin ulos. Minun olisi varmaan pitänyt auttaa Alman, Äänikin ja Hansun lastaamisessa teurasautoon, mutta tietenkään en sitä halunnut tehdä enkä nähdä. Olo oli paska, mutta tiedän, että vielä paskempi olo oli heillä. Seuraavana pätkä Gary Yourofskyn haastattelusta joka löytyy Emilyn (Bite Size Vegan) youtube-kanavalta. Halusin laittaa tämän tänne, sillä pystyn samastumaan Garyn sanoihin niin hyvin:
Emily: Something that I've heard from
a lot of people and that I know I personally
can struggle with as a vegan activist, is
when you're faced with all of the suffering
in the world, and all of the people who don't
seem to care. How do you keep going and keep
your head up and not get lost in just the
overwhelming suffering that's going on?
Gary: It's tough. I'm forever frustrated,
forever stressed, forever saddened. I was
telling you before, I died inside a long time
ago. But I'm going through the motions for
the animals, because whatever I'm going through
and whatever you as an activist are going
No, onneksi aina mieltä nostattaa nähdä Tuulispään naudat, Lauri, Nunnu ja Jennifer, vapaina, onnellisina ja elossa! :) Lisää kuulumisia Tuulispäästäkin postailen lähipäivinä, stay tuned. Loppuun vielä kuvia heistä:
 |
| Lauri (©Piia Anttonen) |
 |
| Nunnu (©Piia Anttonen) |
 |
| Nunnu ja Jennifer |
Mä halusin olla mukana laittamassa niitä autoon, koska sain nähdä mitä se oikeasti on. Konkreettisessa mielessä siinä ei ollut mitään kauheaa. Lehmät meni autoon niin kuin ne menisivät minne vain. Teurasauto oli tosi siisti ja paksulti kutterilla kuivitettu pohja. Kuskikaan ei ollut mikään hirviö. Kysyin, kuinka kauas ne menee teurastettavaksi, niin ihan 20 minuutin matkan päähän kuulemma.
VastaaPoista