torstai 19. kesäkuuta 2014

Luokkaretkiä, sorkkien hoitoa ja fiiliksiä tulevasta työssäoppimisesta

En ole hetkeen uhrannut ajatuksia blogin kirjoitteluun tässä kesälomanvieton ohessa, mutta nyt ajattelin, että täytyy kirjoittaa, kun kohta alkaa työssäoppiminen. Työssäoppimisjaksoni on ajalla 23.6.-10.8. Ahlmanin opetusmaatilalla. Fiilikset ehkä hieman vastahakoiset, kun tiedän millaista bisnestä joudun olemaan (taas) mukana tukemassa, mutta toisaalta yritän pitää mielessä, että voin oppia todella paljon tuon seitsemän viikon aikana. Siitä voi olla jopa erityisen paljon hyötyä, jos joskus pääsen toteuttamaan unelmaani eläinten turvakodin perustamisesta. Keksin sille jo nimenkin: Arkki. Eläinten turvakoti Arkki. Niinkun Nooan Arkki. (Heh kai sitä saa unelmoida?)  No joo onhan siitä varmasti hyötyä tulevaisuudessa joka tapauksessa. Kirjoitan varmaan sitten tänne blogiin viikoittain tuota oppimispäiväkirjaa kunhan työssäoppimisjakso ehtii pyörähtää käyntiin. Sitä odotellessa!

Ennen kesälomalle lähtöä meillä kävi koululla sorkkahoitaja. Yhdellä lypsylehmistä oli ilmeisesti kantasyöpymää, mitä aiheuttaa bakteerit, eli siis paska. Parsinavetassa lehmät joutuvat seisomaan samalla paikalla omassa paskassaan useita tunteja ennenkuin navettatyöntekijä taas kolaa lannan pois. Sorkkia harvemmin puhdistetaan paskasta, mutta silloin tällöin lehmät laitetaan kävelemään sorkka-altaan päältä, missä on jotakin puhdistavaa liuosta (en nyt muista mitä). Minusta ei ole mikään ihme, jos ilmenee sorkkavaivoja tuollaisessa ympäristössä. Onneksi nyt on tosin jo alkanut laidunkausi, laitanpa tuosta laitumellelaskustakin vähän kuvia myöhemmin!





Oli kyllä työn ja tuskan takana saada lehmä tuohon laitteeseen, ja vielä pysymään siinä jaloillaan. Alemmissa kuvissa oleva piti hirveää huutoa, riuhtoi itseään ja löi päänsä monesti tuohon yläpuolella olevaan metalliputkeen. Silmät laajenivat päässä kun hiomakone lähti käyntiin. Ei se hiominen kuitenkaan lehmää sattunut, sen verran kovaa on tuo sorkka-aines. Itse tilanne oli varmasti hyvinkin stressaava, mutta pakkohan sorkat on hoitaa kun ovat niin kipeät, että ei uskalla astua. Tuollainen muovinen "kenkä" liimattiin sorkkaan kiinni, jotta paino ei kohdistuisi kipeään syöpymäkohtaan.

Seuraavana päivänä meillä olikin sitten luokkaretkipäivä. Ensin lähdettiin Kangasalle Perttulan tilalle tutustumaan. Kyseessä on robottinavetta, missä lehmät saavat liikkua vapaasti, siis eivät ole kytkettyinä parsiin niinkuin parsinavetassa. Lehmät käyvät itsenäisesti lypsyrobotilla pari-kolme kertaa päivässä, riippuen maidontuotannosta. Robotti tunnistaa lehmän, asettaa lypsimet lehmän vetimiin, lypsää lehmän, ja lypsyn jälkeen aukeaa portti mistä lehmä pääsee pois. Robotti myös antaa pienen määrän rehua ennen lypsyä, mikä houkuttelee lehmän tulemaan robotille uudestaankin.


Tämä on juuri tullut pois lypsyltä


Robotti mittaa jokaisen vetimen maidontuotannon sekä virtauksen

Seuraava on jo jonossa tulossa lypsylle
Vasikoiden karsina


Tällä puolen navettaa asustavat hiehot ja poikivat lehmät



Lehmiä juomapaikalla

Siinä muutama kuva Perttulasta. Tuolta lähdimme sitten Syrjysen Strutsitilalle. Strutsien lisäksi tilalla oli ylämaankarjaa, kuusipeuroja, kissoja sekä hevonen. Nyt kesällä siellä on lisäksi lampaita, pari villisikaa ja pari tavallista sikaa.






Strutsit olivat yllättävän isokokoisia. Toinen näistä nappasi minulta tumpun kädestä.

Kuusipeurat lähtivät heti karkuun

Tilalla oli oma teurastamo. Ovessa ollut kyltti kertoo kaiken tilallisten ajatusmaailmasta... Mistä lähtien kuolema saati murha ei ole ollut vakava asia?

Isäntä esittelee aikaansaannoksiaan. Sairasta...



Että semmoista. Nyt tuli jo niin pitkä postaus että laitetaan kuvia laitumellelaskusta vaikka seuraavaan postaukseen. Hyvää juhannusta kaikille ja loppuun lainaan Eläinsuojelukeskus Tuulispään sanoja: "Tofunakit tulille ja munakoisosillit kiehumaan!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti