Keväisiä kuulumisia

Olin viime viikonloppuna taas navettavuorossa, ja pääsin jälleen todistamaan vastasyntyneen vasikan ensiaskeleita. Kävi niin, että kesken lypsyn huomasin yhden lehmistä, Jaalan (muistaakseni se oli Jaala), makaavan parressaan hieman tuskaisen näköisenä vatsa pömpöllään. Huomattiin Jaalan yläpuolella olevasta taulusta, että sen pitäisi poikia vasta viikon kuluttua. Hetkeä myöhemmin tuli kuitenkin jo vesipää (sikiövettä sisältävä kalvopussi, näkyy kuvissa) näkyviin, joten siirrettiin Jaala poikimakarsinaan. Poikimakarsinassa oli silloin toinen lehmä Ylläs odottamassa poikimistaan, joten hänet täytyi siirtää sieltä pois. Siirtojen jälkeen tehtiin aamulypsy loppuun, minkä jälkeen menin tekemään töitä vanhalle navetalle, ja kun palasin, oli vasikka jo syntynyt.

Lehmän annetaan yleensä nuolla vasikka puhtaaksi, mutta vasikan ei anneta imeä maitoa emästään, sillä riskinä voi olla utaretulehdus. Ternimaito (heti poikimisen jälkeen erittyvää maitoa, joka on vasikan kehitykselle elintärkeää) lypsetään vasikalle joko vasikan omalta emältä käsin, tai sille annetaan toisen lehmän pakastettua ternimaitoa. Tässä tapauksessa maitoa saatiin käsin lypsämällä niin vähän, että piti sulattaa ternimaitoa pakastimesta, mikä sitten juotettiin vasikalle tuttiämpäristä. Sitten lehmä ja vasikka jätettiin rauhaan, ja katselin sivumpaa kun vasikka ponnistellen ja haparoiden nousi jaloilleen ja Jaala nuoli sitä puhtaaksi. Surullista katseltavaahan se on, kun vasikka hamuaa emänsä utareita imeäkseen maitoa, mutta ihmettelee kun onkin utareliivit tiellä eikä pääsekään imemään. Pian sitten tämäkin vasikka erotettiin emästään ja laitettiin pikkuruiseen yksittäiskarsinaan lämpölampun alle kyhjöttämään, ja emä siirrettiin takaisin parteensa odottamaan seuraavaa lypsyä ja seuraavaa keinosiemennystä.

Joskus emoistaan erotetut nuoret vasikat tärisevät kylmissään, jolloin niille laitetaan tuollainen takki päälle. Tässä kuvassa on viime lokakuussa syntynyt vasikka Kirsi.

Minun kohdallani aamun työvuoroon sisältyi myös pieneläintilan eläinten ruokkiminen ja hoito. En ollut aikaisemmin ollut yksin pieneläinvuorossa, joten en ihan tarkalleen muistanut, kuka saa mitäkin ruokaa ja mitä muita hommia viikonloppuvuoroon kuuluu, mutta onneksi kaikki löytyi pieneläintilan hoito-oppaasta. Ruokin eläimet, vaihdoin juomavedet, vaihdoin vihervesiagama Pentin kylpyveden ja sumutin sen terraarion. Pentin terraarion ilmankosteuden tulisi olla vähintään 70-80%, mutta reilun sumutuksen jälkeenkin se nousi hädintuskin 40%:n yläpuolelle mittarin mukaan. Sinne pitäisi varmaan hankkia jokin automaattinen sumutusjärjestelmä tai vastaava, mitä yksi luokkalaisenikin on aikaisemmin ehdottanut.

Mielenkiinnosta hain internetistä tietoa vihervesiagamasta, ja löysin Faunattaren sivuilta tämmöisen tekstin: "Kosteissa sademetsissä asuva, taitavasti kiipeilevä laji. Viettää lähes koko elämänsä jokien ja purojen rannoilla kasvavien puiden oksistossa. Pakenee veteen vaaran uhatessa. Laji on erinomainen uimari ja sukeltelija." Väkisinkin tulee verrattua Pentin nykyistä elämää siihen, millainen se voisi olla, jos se saisi elää vapaana sille luonnollisessa ympäristössä. Tai millainen olisi Pentin terraarion vieressä asustavien undulaattien elämä jos ne pääsisivät oikeasti lentämään, tai muiden häkeissään ja terraarioissaan elelevien eläinten elämä. Nämäkin koulumme pieneläintilan eläimet ovat siellä vain "opiskelumateriaalina". Toivottavasti se päivä vielä koittaa, kun ihminen ymmärtää vapauden ja oman elämän olevan tärkeää muillekin olennoille kuin vain ihmiselle, ja vielä toimii sen mukaan. Jos haluaa eläimiä nähdä niin eikö olisi mukavinta itselle ja eläimelle nähdä niitä niiden luonnollisessa ympäristössä, niinkuin vaikka luontokuvaajat tekee? :)

Olen päässyt vähän positiivisempiinkin keväisiin tunnelmiin minun ja kihlattuni koiran Sonin kanssa pitkien metsälenkkien merkeissä. Päästiin kihlatun kanssa muuttamaan Hallilaan TOAS:n opiskelija-asuntoon, mikä on tosi lähellä kouluani, ja tuosta kerrostalomme vierestä lähtee pitkät metsäpolut. Eilen aamulla käveltiin ihan Hervannan Suolijärvelle saakka. Oli tosi mahtava sää, aurinko paistoi ja oli hauskaa Sonin kanssa juosta. :)