Lehmillä taitaa olla hyvä ajantaju, kun he ovat aina valmiina vastassa kun on aika lähteä lypsylle. Ennen kuin lehmät tulevat tuohon autotielle, asetamme langat rajaamaan alueen mistä lehmät pääsevät kulkemaan navettaan. Ne ohjaavat lehmät turvallisesti sinne minne pitääkin, ja estävät liikenteen kulun siksi aikaa kun lehmät ovat tiellä. Aina joskus jokunen auto joutuu pysähtymään lankojen toiselle puolelle katselemaan lehmien verkkaista löntystelyä. Eipä nuo painavat utareet painolastina kovin nopeaa viitsi kävellä.
Lehmät päästetään navettaan muutama lehmä kerrallaan, jotta ne saadaan helpommin ohjattua omiin parsiinsa ja kytkettyä kiinni. Kun kaikki ovat sisällä, voi lypsykoneen laittaa päälle ja lypsimet kuljettaa navettaan.
Lypsyn jälkeen yleensä toinen ruokapöydistä tyhjennetään rehunjämistä, ja tilalle jaetaan uudet. "Pöydät" ovat siis kaksi käytävää molemmin puolin navettaa. Olen parin viikon aikana muutaman kerran jakanut rehut. Ensimmäisellä kerralla sain palautetta, että rehu täytyy jakaa lähemmäs lehmiä ja tasaisemmin, että ei tarvitsisi käsin mennä talikoimaan isoja rehukasoja pienemmiksi. Otin siitä oppia, ja ajoin lähempänä, vaikka pelottikin että törmäänkö rehunjakokoneella parsirakenteisiin vai en. Lisäksi kiinnitin huomiota siihen, että jokainen lehmä saa yhtä paljon rehua, niin ei tarvitse myöhemmin tasata.
Varmolift rehunjakokone. Kuulosuojaimet täytyy muistaa aina laittaa päähän, muuten halkeaa korvat |
Oikealla puolella toinen jakokerta, jolloin yhdelle lehmälle piti vielä jakaa vähän lisää ja hieman piti työntää lähemmäs. Vasemmalla viimeisin tulos, ei tarvinnut mennä tasaamaan ollenkaan. Jee! |
Sain kuin sainkin rehut jaettua lähemmäs ja tasaisemmin! Olen todella tyytyväinen itseeni ja sain kehuja hyvästä työstä. Aikaa siinä meni ja välillä piti peruuttaa ja suoristella konetta, mutta kyllä se siitä kun harjoittelee, vielä on viisi viikkoa aikaa.
Viime viikon maanantaina odotettiin yhden lehmän, Ilariinan, poikivan. Ilariina on luonteeltaan sellainen, että se kyllä puolustaa vasikkaansa henkeen ja vereen, eikä päästä ketään lähelle. Siispä Ilariina joutui olemaan ketjulla kiinni poikimakarsinassa, jotta poikimishetkellä sitä voi mennä auttamaan jos tarvitsee. Vaarana olisi voinut olla myös se, että Ilariina ahtaassa poikimakarsinassa litistää vasikkansa alleen stressatessaan ihmisiä ympärillään tai jotakin muuta. Viime torstaina Ilariinan vasikka sitten syntyi, ja se käytiin heti vetämässä jaloistaan karsinasta ulos ja vietiin Ilariinan eteen ruokintapöydälle, jotta se saisi nuolla vasikkansa puhtaaksi. Ei se sitä kuitenkaan nuollut, puhisi vaan hermostuksissaan ympärillä oleville eläintenhoitajille ja väliin huusi. Hirveän paha olo siitä tuli, nähdä toinen ketjussa pienessä karsinassa ja vasikka viedään pois.
Vasikka viettää ensimmäisen viikkonsa pienessä yksittäiskarsinassa miettien, missä äiti on, eikä koskaan saa tuntea hänen lämpöään. Tämä vasikka nimettiin äitinsä mukaan Lilariinaksi. |
järkyttävän järjetöntä ja surullista.
“The time will come when men such as I will look upon the murder of animals as they now look on the murder of men.” ―
Leonardo da Vinci
Sitä aikaa saa varmasti vielä odotella, kun eläimetkin saavat vapautensa takaisin, mutta niin kauan kun on joku, jota kohdellaan kaltoin, on varmasti joku, joka taistelee.
"The real struggle in being
vegan doesn’t involve food. The hardest part about being vegan is
coming face-to-face with the darker side of humanity and trying to
remain hopeful. It’s trying to understand why otherwise good and
caring people continue to participate in needless violence against
animals for the sake of their own pleasure or convenience." ― Jo Tyler
Näihin sanoihin on varmaan hyvä lopettaa. Olen kahden viikon aikana kiintynyt lehmuihin vieläkin enemmän, tullut entistäkin surullisemmaksi niiden puolesta, ja samaan aikaan olen vieläkin varmempi siitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Nimittäin auttaa eläimiä niin paljon kuin voin :)
Näihin sanoihin on varmaan hyvä lopettaa. Olen kahden viikon aikana kiintynyt lehmuihin vieläkin enemmän, tullut entistäkin surullisemmaksi niiden puolesta, ja samaan aikaan olen vieläkin varmempi siitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Nimittäin auttaa eläimiä niin paljon kuin voin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti