Keväisiä kuulumisia

Olin viime viikonloppuna taas navettavuorossa, ja pääsin jälleen todistamaan vastasyntyneen vasikan ensiaskeleita. Kävi niin, että kesken lypsyn huomasin yhden lehmistä, Jaalan (muistaakseni se oli Jaala), makaavan parressaan hieman tuskaisen näköisenä vatsa pömpöllään. Huomattiin Jaalan yläpuolella olevasta taulusta, että sen pitäisi poikia vasta viikon kuluttua. Hetkeä myöhemmin tuli kuitenkin jo vesipää (sikiövettä sisältävä kalvopussi, näkyy kuvissa) näkyviin, joten siirrettiin Jaala poikimakarsinaan. Poikimakarsinassa oli silloin toinen lehmä Ylläs odottamassa poikimistaan, joten hänet täytyi siirtää sieltä pois. Siirtojen jälkeen tehtiin aamulypsy loppuun, minkä jälkeen menin tekemään töitä vanhalle navetalle, ja kun palasin, oli vasikka jo syntynyt.

Lehmän annetaan yleensä nuolla vasikka puhtaaksi, mutta vasikan ei anneta imeä maitoa emästään, sillä riskinä voi olla utaretulehdus. Ternimaito (heti poikimisen jälkeen erittyvää maitoa, joka on vasikan kehitykselle elintärkeää) lypsetään vasikalle joko vasikan omalta emältä käsin, tai sille annetaan toisen lehmän pakastettua ternimaitoa. Tässä tapauksessa maitoa saatiin käsin lypsämällä niin vähän, että piti sulattaa ternimaitoa pakastimesta, mikä sitten juotettiin vasikalle tuttiämpäristä. Sitten lehmä ja vasikka jätettiin rauhaan, ja katselin sivumpaa kun vasikka ponnistellen ja haparoiden nousi jaloilleen ja Jaala nuoli sitä puhtaaksi. Surullista katseltavaahan se on, kun vasikka hamuaa emänsä utareita imeäkseen maitoa, mutta ihmettelee kun onkin utareliivit tiellä eikä pääsekään imemään. Pian sitten tämäkin vasikka erotettiin emästään ja laitettiin pikkuruiseen yksittäiskarsinaan lämpölampun alle kyhjöttämään, ja emä siirrettiin takaisin parteensa odottamaan seuraavaa lypsyä ja seuraavaa keinosiemennystä.

Joskus emoistaan erotetut nuoret vasikat tärisevät kylmissään, jolloin niille laitetaan tuollainen takki päälle. Tässä kuvassa on viime lokakuussa syntynyt vasikka Kirsi.

Minun kohdallani aamun työvuoroon sisältyi myös pieneläintilan eläinten ruokkiminen ja hoito. En ollut aikaisemmin ollut yksin pieneläinvuorossa, joten en ihan tarkalleen muistanut, kuka saa mitäkin ruokaa ja mitä muita hommia viikonloppuvuoroon kuuluu, mutta onneksi kaikki löytyi pieneläintilan hoito-oppaasta. Ruokin eläimet, vaihdoin juomavedet, vaihdoin vihervesiagama Pentin kylpyveden ja sumutin sen terraarion. Pentin terraarion ilmankosteuden tulisi olla vähintään 70-80%, mutta reilun sumutuksen jälkeenkin se nousi hädintuskin 40%:n yläpuolelle mittarin mukaan. Sinne pitäisi varmaan hankkia jokin automaattinen sumutusjärjestelmä tai vastaava, mitä yksi luokkalaisenikin on aikaisemmin ehdottanut.

Mielenkiinnosta hain internetistä tietoa vihervesiagamasta, ja löysin Faunattaren sivuilta tämmöisen tekstin: "Kosteissa sademetsissä asuva, taitavasti kiipeilevä laji. Viettää lähes koko elämänsä jokien ja purojen rannoilla kasvavien puiden oksistossa. Pakenee veteen vaaran uhatessa. Laji on erinomainen uimari ja sukeltelija." Väkisinkin tulee verrattua Pentin nykyistä elämää siihen, millainen se voisi olla, jos se saisi elää vapaana sille luonnollisessa ympäristössä. Tai millainen olisi Pentin terraarion vieressä asustavien undulaattien elämä jos ne pääsisivät oikeasti lentämään, tai muiden häkeissään ja terraarioissaan elelevien eläinten elämä. Nämäkin koulumme pieneläintilan eläimet ovat siellä vain "opiskelumateriaalina". Toivottavasti se päivä vielä koittaa, kun ihminen ymmärtää vapauden ja oman elämän olevan tärkeää muillekin olennoille kuin vain ihmiselle, ja vielä toimii sen mukaan. Jos haluaa eläimiä nähdä niin eikö olisi mukavinta itselle ja eläimelle nähdä niitä niiden luonnollisessa ympäristössä, niinkuin vaikka luontokuvaajat tekee? :)

Olen päässyt vähän positiivisempiinkin keväisiin tunnelmiin minun ja kihlattuni koiran Sonin kanssa pitkien metsälenkkien merkeissä. Päästiin kihlatun kanssa muuttamaan Hallilaan TOAS:n opiskelija-asuntoon, mikä on tosi lähellä kouluani, ja tuosta kerrostalomme vierestä lähtee pitkät metsäpolut. Eilen aamulla käveltiin ihan Hervannan Suolijärvelle saakka. Oli tosi mahtava sää, aurinko paistoi ja oli hauskaa Sonin kanssa juosta. :)

Miksi toisen elämä on arvokkaampi kuin toisen?

Niin, mikä tekee ihmisestä arvokkaamman kuin eläimestä? Jotenkin on todella erikoista, että kun eläinoikeusasioista puhutaan, niin moni sanoo välittävänsä eläimistä, erityisesti lihan, kananmunien ja maidon tuottajat usein korostavat välittävänsä eläimistään, sanovat tarjoavansa hyvää hoitoa ja eläimet ovat terveitä niin voivat kyllä hyvin. Tuotantotilojen perimmäinen tarkoitus ja idea kuitenkin on ottaa suurin mahdollinen taloudellinen hyöty eläimestä riistämällä siltä vapaus ja sen henki. Eläimen arvo mitataan vain ja ainoastaan rahassa, ja heti kun on taloudellisesti kannattamatonta pitää eläintä niin pistetään hengiltä. Ja sitten vielä kehtaavat sanoa että välittävät? Mitä jos kyseessä olisikin ihminen? Natsi-Saksassa natsit olisivat silitelleet ja rapsutelleet keskitysleireillä olevia juutalaisia ja sanoneet hirveästi välittävänsä heistä, ja sitten kaasuttaneet kuoliaiksi? Sehän vasta sairasta olisi...

Minä olen "heikkohermoinen", kun en koulussa halua katsoa videota, jossa murhataan täysin viaton ja terve kana. Onko empatiakyky sama asia kuin heikkohermoisuus? Yhdessä hetkessä tämä olento elää, hengittää samaa ilmaa kuin mekin, haluaa elää ja olla vapaa, kuten kuka tahansa ihminenkin. Toisessa hetkessä sillä ei ole enää mitään. Eikö kukaan muu ymmärrä sitä? Tämä on asia mikä minua turhauttaa ihan suunnattomasti...

Tarkoitukseni ei ole sinänsä syyttää ketään yksittäistä ihmistä, tiedän että nyky-yhteiskunnassa ihmiset kasvatetaan siihen, että eläimillä ei ole samanlaista arvoa, ja lihaa (ja kananmunia ja maitoa) nyt vaan kuuluu syödä. Jos et syö niin olet "ituhippi" tai "viherpiipertäjä". Mutta jotenkin sitä vaan toivoisi että useampi ihminen kykenisi kyseenalaistamaan tämän vallitsevan järjestelmän. Miksi tarvitsee syödä kuollutta eläintä? Mihin ihminen tarvitsee toisen lajin lapselle tarkoitettua maitoa? Tai miksi ihmisen tarvitsee syödä kanan kuukautisia? Vaikka hintana olisi toisen henki? Ravinnollisia syitä ei ole varsinkaan nykyaikana. Jos on epävarma, miten muodostaisi monipuolisen, kohtuullisen ja täysipainoisen ruokavalion, kannattaa katsoa esimerkiksi tämä nettisivu: www.vegaaniliitto.fi. Tietoisuutta ravinnosta kannattaa syventää tietenkin enemmänkin, muiltakin kuin suomenkielisiltä sivustoilta. Kannattaa tietysti olla myös hieman kriittinen lukemansa suhteen, mutta avoimella mielellä tietenkin myös.


"Veganism is not about being perfect. It's about doing the least harm, and the most good."

Onneksi on jo paljon niitäkin ihmisiä jotka todella välittävät. Eveliina Lundqvistin "Salainen päiväkirja tuotantotiloilta" -kirja (http://www.intokustannus.fi/kirja/salainen_paivakirja_elaintiloilta/) herättää paljon keskustelua, mikä on todella hyvä asia. Tuottajat tietysti suuttuivat heti, mikä ei ole yllätys. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta voin hyvin kyllä vegaanina eläintenhoitajaopiskelijana ja vähän navetan arkea nähtyäni samaistua. Iso hatunnosto myös Eläinsuojelukeskus Tuulispään väelle, teette arvokasta työtä! Itsellänikin unelmana on samankaltaisen turvakodin perustaminen tai ainakin sellaisella työskentely tulevaisuudessa. Tärkeää työtä tekee totta kai myös mm. Oikeutta eläimille -järjestö ja muut eläinten oikeuksia ajavat järjestöt Suomessa ja muuallakin maailmassa. Tsemppiä heille :)

Tämä postaus ei nyt liittynyt oikeastaan opiskeluuni, tunsin vaan tarvetta vähän purkaa ajatuksiani. Olen turhautunut, myönnän, ja välillä on vaikeaa löytää motivaatiota opiskeluun. Onneksi on näitä ihania ihmisiä jotka välittävät ja todella tekevät töitä eläinten puolesta, se antaa hirveästi voimia.  Ja se ajatus että tulevaisuudessa pääsisi auttamaan omalla työllään antaa motivaatiota myös. Ehkä se maailma ja ihmiset tästä muuttuu, mieli kerrallaan...

"May our daily choices be a reflection of our deepest values, and may we use our voices to speak for those who need us most. Those who have no voice, those who have no choice." 
                                                                                                                   -Colleen Patrick-Goudreau